Yksi vanha juna leikkaa suoraan läpi Hanoín katua, yksi aamukaste vuoristossa Ninh Binhissä, lyhty Hoi Anin joella ja luonnonpuistossa Đà Nẵngissa sijaitsevassa maksimalistisen muotoilun hotellissa. Lähde matkalle – Hei!
TERASS
Se lukee HEAVEN 508 avainkortillani. Istumme golfkärryyn ja rullaamme tiheän vehreyden läpi. Muutamaa minuuttia myöhemmin sviittimme ovi avautuu. Täällä vallitsee maksimalismi. Mustavalkoinen pohjana, kerroksittain tekstiilejä, taidetta ja koristeita, jotka lähes leikkaavat toisensa yli. Terassiovessa on kaksoislukot, ei ihmisten pitämiseksi ulkona, vaan apinoiden pitämiseksi poissa runsaasta hedelmäkulhostamme.
Se on pa.
Koko hotellin on suunnitellut arkkitehti ja suunnittelija Bill Bensley ja hänen suunnittelustudionsa BENSLEY. Uransa aikana hän on suunnitellut yli 200 hotellia ympäri maailmaa, ja jokainen hotelli on rakennettu enemmän tarinana kuin rakennuksena. InterContinental Danang Sun Peninsula Resort sijaitsee Son Tra, noin 30 minuutin matkan päässä Da Nangin lentokentältä, ja se on yksi hänen tunnetuimmista projekteistaan.
Rakennus herätti keskustelua. Tähän, luonnonsuojelualueelle, jonne ei ollut aiemmin rakennettu, oli nousemassa lomakeskus kasvaa esiin viidakosta. Hänen ideansa ei ollut vallata tilaa viidakossa, vaan kadota siihen. Säilyttämällä mahdollisimman suuri osa kasvillisuudesta rakennusten välissä ja istuttamalla uudelleen sin.
– Tervehdys, sanomme toisillemme.
Nousemme köysiradalla, jota täällä kutsutaan Nam Tram. Pikku vuoriradan vaunu on muotoiltu perinteiseksi vietnamilaiseksi veneeksi. Se vie minut alas rannalle ja Terra Mare -ravintolaan. Aurinko laskee Etelä-Kiinan meren ylle. Pöytään tuodaan grillattuja meriäyriäisiä ja kookospähkinä, jonka kuoreen on poltettu hotellin logo – kuin puinen nimikirjoitus.
Seuraava aamu.
– Kuusi, Neiti Kuu, laskee alas samalla, kun pidämme asemamme. Ilma on jo lämmintä, ja suolainen meri houkuttelee.
Senare väntar en rundtur på resorten tillsammans med Herra Quan. Ajamme golfkärryllä hänen kertoessaan Son Tra -niemimaan eläimistöstä. Täällä elää kahdenlaisia apino Pitkä baari, 50 metri.
On tullut aika hoitoon Mi Sol Spassa, joka tarjoaa hyvinvointikonseptin, joka sisältää hangon therapia kylpylähoidossa. Joten mahtavan hieronnan lisäksi minut kutsutaan kahteen taajuuteen: Mi 528 Hz ja Sol 741 Hz, joiden sanotaan luovan tasapainoa ja selkeyttä. Jälkeenpäin tunnen oloni sekä rauhalliseksi että iloiseksi. Käyn BENSLEYn ohi. Outside Gallery -galleriassa ja nautin hänen värikkäästä taiteestaan. Jos lompakkoni olisi ollut hieman paksumpi, olisin mielelläni ottanut mukaan kotiin pari apinaa.
Meidät on kutsuttu lasilliselle samppanjaa ja kanapaita Buffalo Bariin La Maison1888:ssa – ravintolaan, jolla on Michelin-tähden ja jonka keittiömestari on Christian Le Squer. Käsin puhalletuissa Riedel-laseissa jaloilla täytetään Amedeo, ravintolan johtava sommelier, Delamotten samppanjaa.
Jätämme ranskalaisen eleganssin taaksemme ja päätämme illan vietnam ikoniset Non La -pöydät – leijuvat istuimet, jotka roikkuvat ravintolan ulkopuolella ja ovat saaneet inspiraationsa klassisesta vietnamilaisesta kartiomaisesta hatusta, nón lá, tässä käännettynä ylösalaisin patsaina rinnettä kohti. Melkein epätodellista.
RESORTISTA MAAILMANPERINTÖKOHTEEKSI
On tullut aika tutustua Hoi Aniin, kaupunkiin, joka on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1999 läht.
Aloitetaan banh mi -leivällä, joka on Vietnamin oma tulkinta ranskalaisesta patongista. Jono kiemurtelee pitkänä ulkopuolella Banh Mi Kuningatar ja, lämmitys on raskas yläkerrassa missä me syömme. Askelta askelta lähestymme kaupungin vanhaa osaa. Kaupunkia ympäröivät riisipellot.
Hoi An täyttyy nopeasti vierailijoista. Kaupunki liikkuu kulissien ja todellisuuden välissä. Arkkitehtuuri on kiillotettu kulissi, jossa julkisivut näyttävät vastamaalatuilta, kadut vilkkailta. Japanilaisella sillalla hidastamme tahtia. Täällä ihmiset ovat kulkeneet vuosisatojen ajan, kauan ennen kuin Hoi Anista tuli maailmanperintökohde.
Tööh Dar onko nimi akrobaattinen esitys Meneillään on Hoi An Lu-kynttiläkeskus. Valokuvaaminen. Puhutaan bambudiplomatiasta.
Kun aurinko on laskenut, jokiretkelle lyhtyjä sytyttämään alkavat vene.
Seuraava maailmanperintökohde odottaa ulkona merellä. Ha Longinlahti kalkkikivisaaret nousee sumusta taivaan hitaasti kirkastuessa. Vaellamme Sung.
AIKAMME KLUUSTERI
Bill Bensley lähtee mukaan matkallemme, ja nyt on aika kirjautua sisään Legacy Yên Tu M Galleryyn. Huoneemme, tai pitäisikö sanoa sellimme, sillä hotelli on saanut inspiraationsa luostarista, sijaitsee pitkässä käytävässä. Paksut puuluukut ovat vedettyinä kiinni, ja kun ne seuraavana aamuna avataan, paikka herää eloon.
Yên Tǔ on ollut vietnamilaisen zenbuddhalaisuuden kehto Trần Legacy Yên Tử Galleria. Se, mikä meitä kohtaa, tuntuu vanhalta, mutta on itse asiassa täysin uudisrakennettua paikallisista materiaaleista, joissa puuta, kiveä ja patinaa on käytetty luomaan illuusiota jostain, mikä on aina ollut täällä.
Tiikeri esiintyy kaikkialla ympäristössä. Vietnamilaisessa perinteessä se on metsän kuningas ja pyhien paikkojen suojelija. Vartija ihmisten ja henkimaailman välillä.
Lähdemme vuorille. Hotellilta kuljetus lähtee osoitteessa golfauto köysiradalle joka vie meidät ylös metsän läpi. Kohde on Dong Pagoda, Vietnamin korkeimmalla sijaitseva temppeli 1 068 metrin korkeudessa. Monille vietnamilaisille tämä on pyhiinvaellusmatka sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka sitä voi nykyään lyhentää kahdella köysiratajärjestelmällä. Vaellus on kuitenkin edelleen jäljellä, ja viimeinen osuus tapahtuu kävellen, epätasaisia kiviporrasteita ylös, jossa ilma ohenee ja männyn tuoksu tihenee.
Kun saavutamme huipun, minulla on suuri nihkeä tahra v Pepsipurkit jotka ovat antaneet saavat minut pysähtymään. Pari ist.
Takaisin hotelliin majoittuu munkkiryhmä. Heillä on täällä kokous. Lounaan jälkeen menemme kylpylään, minne luontokin on tuotu. Kylpemme kuumassa lähteessä ja makaamme kivipedillä saunassa ennen hoitoa. Vaelluksen jälkeen jalkahieronta tuntuu puhtaalta ylellisyydeltä. On myöhä, kun palaamme. Sein kontrolloitu, mutta ei koskaan täysin paikallaan.
Ruusun valtakunnassa
Ninh Binh on seuraava kohteemme. Riisipellot, lootuslammet Jiva Hoa Lu Retriitti, rakennettu kuin pohjoisvietnamilainen kylä kallion alapuolella.
sviitin ohi.
Iltapäivä tarjoaa teeremonia, jota johtaa tee-mestari rouva Sui, jossa lootus kukka on keskiössä. Näytetään elokuvasommitelma, jossa hän astuu veteen poimimaan kukka, jotka sitten täytetään
vihreät teelehdet ja anna hautua.
Nyt hän avaa yhden kukista, varovasti terälehti kerrallaan. Terälehtien päälle hän kaataa kuumaa vettä, an. Perinteisesti lootus symboloi energiaa ja puhtautta, ja se on symboli, jota lentoyhtiö Vietnam Airlines käyttää.. Lennon matkalla tänne, Business-luokassa, maistoin tätä teetä ensimmäistä kertaa, vaikkakin yksinkertaisemmassa muodossa.
Seuraavana aamuna heräämme aikaisin, menemme uima-altaalle ja uimme auringonnousuun. Tuntemus on maaginen, samoin vuoret. Vietnam on nyt tarjonnut niin monta ikimuistoista kokemusta, että harkitsen vakavasti, onko tilaa vielä yhdelle. Aamiaisen jälkeen odottaa nimittäin veneretki Tràng Anissa, joka myös on Unescon maailmanperintöluetteloon merkitty maailmanperintökohde.
Neljä ihmistä mahtuu veneisiin, joita naiset soutavat täällä. Jaksaakseen pitkiä päiviä he soutavat jaloilla käsien sijaan. Heillä on myös liivit, joissa on sisäänrakennetut tuulettimet helteen kestämiseksi. On todella kuuma, kun soutaa matkaan. Melko pian saavutamme pitkän luolakäytävän.
Meille kerrotaan, milloin meidän täytyy kumartua. Toisella puolella av en matchalasi ja naut.
Kirjaudumme sisään InterContinental Ha Noi Westlake Tây-järven rannalla, kaupungin suurimman järven rannalla. Vesi on tyyntä, kuin peili, joka pidättelee päivän kuumuutta. Jos olisimme halunneet yhdistää Bill Bensleyn tähänkin, olisimme majoittuneet Capella Hanoissa, mutta se jää toiseen kertaan.
Seuraavana päivänä vierailemme Thang Longin sitadelissa. Suurimman vaikutuksen tekee maan alla sijaitseva viestikeskus D67, missä Pohjois-Vietnamin korkein sotilasjohto käskeskeli sotaa. Kartat, puhelimet ja kahvikupit ovat yhä paikoillaan – ikään kuin aika epäröisi liikkua eteenpäin. Ilma on sakea, melkein sähköinen elämän poissaolosta, mutta kaiken sen läsnäolosta, mitä kerran tapahtui.
VIETNAM AIRLINES
Vietnam Airlines lentää suoraan Kööpenhaminasta Ho Chi Minhiin kolme kertaa viikossa, lentoaika noin
11 tuntia 40 minuuttia. Linja on ensimmäinen suora linja Pohjoismaista.
Boeing 787–9 -koneessa on tarjolla Economy, Economy Plus ja Business Class -luokat.
Matkustimme Business Classissa ja nautimme vietnamilaisesta keittiöstä ennen kuin nukumme hyvin ja saavuimme levänneinä aamulla Vietnamiin. Sieltä lensimme edelleen Vietnam Airlinesilla Da Nangin. Paluumatkalla lensimme ensin Hanoista Ho Chi Minh Cityyn ennen kotiinpaluuta Kööpenhaminaan.
Kun juna saapuu
Pyydämme oppaamme Sunnya pitämään huolta aikataulusta Hanoín junaraitti. Lounaan jälkeen rullaamme kohti kortteleita, joissa rautatie kulkee suoraan läpi arjen. Rautatie, joka on vedetty asuinalueen läpi, reunustettuna kahviloilla, pienillä kaupoilla ja kodeilla, joissa elämä jatkuu vain desimetrien päässä teräksestä. Täällä se on arkea ja nähtävyys samanaikaisesti, ilman että kukaan todella tuntuu valitsevan toista toisen sijaan.
Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Äänet kovenevat, sormet osoittavat, tuoleja vedetään pois ja lähemmäs. Joku tarttuu jalkoihini ja vetää ne lähemmäs pöytää. Sekunteja myöhemmin juna saapuu. Se täyttää koko kadun, ilman, ruumiin. Jyrinä, joka ei vain mene ohi – vaan täyttää kaiken ympärillä. Pidätämme hengitystämme, kunnes viimeinenkin vaunuyksikkö katoaa.
Rälsen rakennettiin ranskalaisten toimesta 1902, mutta vasta viime vuosina paikasta on tullut maailmanlaajuinen nähtävyys. Kun viimeinen vaunu on kadonnut, äänet palaavat vähitellen, ikään kuin joku kääntäisi elämän äänenvoimakkuutta hitaasti ylöspäin.
Kahvikupit asetetaan takaisin pöydälle. Keskustelu jatkuu siitä, mihin se jäi. Ja Hanoi jatkuu, aivan kuin sitä ei olisi koskaan keskeytetty.
VIETNAMIN LIPPU
Punainen väri symbolisoi vallankumousta ja taistelua. Keltainen väri on Vietnamin kansan symboli.
Viisi ulkonemaa symboloivat: työläisiä, talonpoikia, sotilaita, älykköjä ja nuoria
